Hanhia ynnä muuta

 Ovat nuo valkoposkihanhet rohkeita. Autolla joku ajoi melkein päälle, eivätkä ne olleet moksiskaan. Minä kun menin kameroineni liki, niin jotain siitä motkottivat.

Vaihdoin kameraan pari päivää sitten makron toivorikkaana kun ei koskaan voi tietää, mitä vastaan tulee. Vähän on vielä mitään hyönteisiä. Mikähän mehiläinen tämäkin mahtaa olla, olisi ihan mukava tietää.

 Nyt näin ensimmäiset rantakäärmeet. Huomaa monikko :) Tähän asti olen aina nähnyt vain yhden kerrallaan, mutta nyt niitä oli monta pienellä matkalla. Niin ja kamerassa se makro. Vaati hieman odottelua ja kumartelua.

Pitkä ja laiha. Tämä yksilö oli aika täplikäs.

Kukkuluuruu

Iltapäivällä pilvet väistyivät ja niinpä suuntasin jälleen rannalle. Enkä suotta mennytkään, sillä tällainen veitikka lämmitteli auringonpaisteessa heinien lomassa.

 Pystykiurunkannukset aloittelevat kukintaansa.

 Pajupensaankin ensimmäiset kukinnot ovat aukeamassa. Sieltä sen sitten löysin! Maamehiläisen.

Kävin jo aiemmin päivällä rannalla kiertelemässä. Oli vain niin kovin pilvistä. Aiemmin en ole tällä rannalla haahkaa nähnytkään. Kovin kaukana oli ja huono kuva, mutta tunnistettavissa.

Helisevät ja kahisevat jäät

 Tuulen suunta muuttui ja jäät ovat lähes pois. Kylmän tuntunen  tuuli vain on puhaltanut eilen ja tänään.

Tuuli on kuljettanut jäät niemekkeen toiselle rannalle.

 Välkehtivien ja helisevien jäitten kauneutta on vaikea saada vangituksi kuvaan. Ainakin minun taidoillani ja kalustollani.

Pitkään istuin kivellä niitä ihailemassa.

Nyt ovat saapuneet nokikanat ja silkkiuikkupariskuntakin näkyi jo olevan paikalla. Hyönteiset, joita kovasti jo odottelen, pysyttelevät vielä piilossa.

Äkkiä karkuun

 Iso osa vesilinnuista on saapunut tällekin rannalle ja aina ne ovat yhtä arkoja. Kovin suuria aukkopaikkoja ei vielä ole.

Merihanhia on ollut harvinaisen paljon.

Sinne menivät nekin, isokoskelot.

 Pienen hetken ehdin niitä ihailla.

 Kukas siellä piileskelee.

 Naurulokkihan se.

Joku sentään on vähän rohkeampi. Kesällä jopa liiankin rohkeita, sillä saattavat viedä käsistä niin jäätelöt kuin pullatkin.

Pitkästä aikaa

On vierähtänyt taas tovi ilman yhtään postausta. Mutta, kuten kuvasta näkyy, meilläkin on lunta ja kauniista talvipäivistä on saanut nauttia.

Kun kiipeää kannon päälle, näkee paremmin.

Näethän sinäkin tässä lumipukuisen tontun kiipeämässä?

Syksy tekee tuloaan

 Kohta on koko kesä lipunut ohi, mutta onneksi rantapolut tarjoavat vielä silmäniloa.

 Polkujen reunustat on laajalti niitetty useampaankin kertaan.

 Samoin ne pari vanhaa perhospaikkaa, jossa viime elokuussa oli perhosia, kovakuoriaisia ja luteita "kasapäin".

Kulkureittikin täytyy suunnitella uudestaan.

Vanha polku on poikki, mutta rohkeimmat kulkijat ovat kavunneet kiviröykkiön yli. Alueelle rakennetaan.

Tuulettumassa

 Tänään rannalla todellakin tuulettui! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten tyynen paikan kun löysi, niin mikä oli ollessa. Ensimmäisen kerran osui kuvattavakseni vaskikorento.

Muutama vuosi takaperin olen saanut heikon kuvan keisarilyhytsiivestä, joten siihenkin sain parannusta. 

Ei kummoinenkaan kuva, mutta tuon asennon tähden piti laittaa esille. Oli juuri ponnahtanut ilmaan ja siivet ovat ala-asennossa.

Tässä se sitten onkin ihan "normaali"asennossa.

Ainakin yhdet isokoskelon poikaset on ilmaantunut.