Se on loppu nyt - toukokuu

Nopeasti kuluivat keväiset päivät ja kesä on kohta kauneimmillaan.

Lapintiirat äksyilevät edelleen.

Ympäristömme on mäntyvoittoista ja siitepöly leviää ilmaan pienestäkin tuulen henkäyksestä kuin savu saaden kaiken kuorrutettua keltaiseksi.

 Peitinsiivet ovat sentään hieman suojanneet.

Kurkistin vanhan lahoavan laudan alle ja mitä sieltä löytyikään. Siirsin kyllä laudan takaisin paikoilleen. Toivottavasti eivät pahasti häiriintyneet.

Kanin loikkia, mylvintää ja hyönteisiä

Viikonloppuna olivat paikalliset Kukkamessut ja Mini farmi ja nähtävää oli niin lapsille kuin aikuisillekin.

Taitavasti pupuset selvittivät esteitä, mutta osasivat myös olla erimieltä reitin suorittamisesta.

Mahtava mylvintä kaikui Kivimäellä kun tämä sonnipoika päätti suunsa aukaista. Siihen saakka olikin rauhallisesti makoillut ja tarkkaillut ympärillä pyöriviä ihmisiä. Komea eläin kertakaikkiaan!

Tämä pupujussi on ihan oman tiensä kulkija.

Olen yleensä nähnyt näitä muurahaispääköjä vain yksitellen, mutta tänään pienessä kukkivassa tuomessa niitä oli vaikka millä mitalla.

Vaihteeksi pikkuinen seppä. Kokoa lienee ollut vain noin sentin verran.

Erilaisia kukkakärpäsiä on aikalailla liikkeellä.

Sillan kaiteella kulkija.

Rakennusmateriaalia etsimässä

Rakennusmateriaalin tarvitsijoilla oli kiireinen päivä rannalla ja hyvää sinistä savea oli saatavana jokaiselle tarvitsijalle.

 Korsi tai neulanen nokkaan.

Lisäksi nokare savea ja menoksi.

Lämmintä kaivataan

Päivälämpötila on pysytellyt suhteellisen alhaalla, sillä eilenkin puolilta päivin oli kolmetoista astetta. Kukkakärpäset olivat niin jämähtäneet paikoilleen, että niitä olisi hyvin voinut käsin poimia.  Nuo punertavat ovat sormeni :)

Löytyi kuitenkin tuomenpisarpirkko. Olen oppinut eroittamaan sen pensaspisarpirkosta pisteiden lukumäärän perusteella. Sillä on muuten hauska läpikuultava "kuori".

Muurahaispääkkö. Näitäkin kesän mittaan löytyy löytyy silloin tällöin.

Eilisen saaliina vielä lude. Kai tämä on lehvälude, mutta varmuuden saisi vain mikroskoopilla. Niin tarkkaan puuhaan en sentään ryhdy :)

Tänään olivatkin kukkakärpäset aurinkoisessa paikassa aivan eri tavalla liikkeellä. Tuulikaan ei niitä pahemmin häirinnyt. Katsoppa tarkemmin tuota vasemmassa alalaidassa olevaa.

Tässä sama kukkakärpänen paremmin näkyvillä. 

Tämän pienen kärpäsen luulisi olevan hyvin ympäristöstään perillä, jos silmien koko mitään merkitsee. 

Toukokuisia päiviä

Toukokuun alun päivät ovat olleet kauniita ja lämpimiä, mutta nyt on näyttänyt joltain ihan muulta. Vettä on tullut hyvinkin runsaasti ja lisää saadaan jos ennusteet pitävät paikkansa. Uusia kukkivia kasveja ilmestyy, kuten nyt tämä orvokki, jonka oletan olevan metsäorvokki. Kielotkin ovat avanneet ensimmäiset kukkansa.

Suuri kimalainen oli yhtenä päivänä ilmestynyt parvekkeelle. Muutama kuva ensin ja sitten päästin sen vapauteen :)

Hautausmaa on paikka, jossa tunnen itseni rauhan rikkojaksi kuvia ottaessani ja siksi vältän sitä. Tämä nyt on poikkeus. 

Kehäsiipimylly Myllymäellä. 

Lapintiirat ovat valtavan ärhäköitä lintuja! Siipiä hakataan ja kurkku suorana rääkytään jos liian lähelle sattuu menemään. Lisäksi lentävät aivan kohti. Välillä tuntuu, että kypärä saattaisi olla hyvinkin tarpeeseen :)

Lumpeen lehdillä näkyi jotain merkillisiä kasoja, jotka sitten osoittautuivat lummenälvikkäiksi. Noihin en olekkaan ennen törmännyt.

Muutamia aurooraperhosiakin oli liikkeellä.

Puistokiitäjäinen, joka on nimensä veroisesti nopea jalkainen ja jonka metallinsävyinen väritys vaihtelee valon mukaan.

Sama kiitäjäinen, mutta nyt vain tuon takamuksen tähden esillä :)

Ensimmäisiä tälle keväälle

Nyt on ollut pari todella kaunista ja lämmintä päivää vesisateitten jälkeen ja sen huomaa. Kaikkea uutta pukkaa esiin. Kuten nyt tämä liuskaperhonenkin tuli ensimmäistä kertaa tänään nähtyä ja kuvattua. Viime kesänä en nähnyt yhtään ainoata tätä laatua.

Vihernopsasiipiäkin lenteli.

Uuteen nimeen on vielä totuttelemista, sillä niin hyvin on kangasperhonen iskostunut muistiin.

Voikukkiakin löytyi. On se vaan niin kaunis, vaikka välillä riesa onkin.

Mitähän olikaan lapintiiralla mielessä :)

Pikkuriikkinen kärsäkäs löysi minut, eikä toisin päin. Kädenselkämystä kutitti ja kappas, siinä olikin tuskin kahdenkaan millin mittainen kärsäkäs. On raukka menettänyt toisen punaisista tuntosarvistaan.

Ei käärmettä tällä kertaa

Tänään ei ollut käärmeitä näköpiirissä. 

Mutta löytyi kuitenkin tämä kiiltomato. Sain sen kiipeämään tuolle suojukselle, että erottuisi paremmin hiekan joukosta. (Olisi varmaankin pitänyt pyyhkiä pölyt pois suojuksesta, ennenkuin laittaa näytteille)

Todistetusti olen tänään nähnyt ensimmäisen sinisiipeni tänä keväänä.

Kolme kertaa koo

Ensimmäinen koo on tämä kukintansa aloittanut keltavuokko.

Ja ne kaksi muuta koota ovat tässä nipussa. On noitten koossa eroa! Tarkkaan kun katsoo, niin tuosta yhdestä mutkasta erottuu silmä :)