Syyskuun viimeinen kolmannes on alkanut ja nokkosperhonen voikukalla viestii menneestä kesästä. Tämä päivä oli tyyni, lämmin ja niin kovin kaunis. Yleensä teen ensin reippaan kävelylenkin ja sen jälkeen suunnistan rannalle. Nyt tein poikkeuksen ja menin suoraan rannalle. Askeliakaan ei tullut kuin hieman yli neljän tuhannen, mutta aikaa kului puolitoista tuntia :) Kunto ei tästä paljon kohonnut, mutta mieliala kyllä.
Vähän kauempana oli tukkasotkia, nokikanoja sekä pari joutsenta.
En ole koskaan ennen nähnyt vesiperhosen uivan. Näin vain jonkin hyönteisen lentävän jonkin matkan päähän rannasta ja lähtevän tosiaan huimaa vauhtia uimaan kohti rantaa. (Kuvat eivät ole kovin kummoisia, mutta selviää niistä kuitenkin, mitä tarkoitan)
Kalliolle kavuttuaan tuli suoraan minua kohti ja vaikka vaihdoin paikkaa, niin tämä käänsi myös suuntaa.
Siinä se sitten on housunlahjetta ylös kiipeämässä. Eikä meinannut millään irroittaa otettaan kun sitä pois hätistin.
Pari leppäkerttuakin oli ruusupensaassa. En ole muuten nähnyt leppäkertun toukkia sen paremmin kuin koteloitakaan. Pientareet on niin tarkkaan niitetty, enkä ole poluilta paljoa poikkeillut. Siinä ehkä syy.