Metsäsittiäinen oli kellahtanut tienreunalle selälleen ja avuttomana heilutteli jalkojaan. Tietysti piti ensin ottaa muutama kuva :)
Sen jälkeen autoin sen takaisin jaloilleen.
Jostain syystä se päättikin nousta pystyyn. Oliko sitten syynä liian lähelle tuppautumiseni vai mikä.
Olin aivan varma, että kellahtaa takaisin selälleen.
Ei sentään, vaan jatkoi matkaansa. On sillä aikamoiset jalat.
Löytyi minulle uusi ludekin, angervoherttalude.
Ei taida sittiäinen isoja kumarrella... Niin sitä pitää :-)
VastaaPoistaKiitos kuvista!
Taisi se ajatella, että täältä pesee :)
PoistaKiitos kommentista!
On tuo sittiäinen aika pelottavan näköinen lähikuvissa :) Lude on juuri tipahtamaisillaan :)
VastaaPoistaHienot kuvat!
Onneksi sittiäiset eivät ole koiran kokoisia, tai edes kissan :)
PoistaKauheaa riistoa, antaa toisen siinä köllöttää ketarat kohti taivasta ja kuvata! :D
VastaaPoistaSittiäiset ovat minusta olleet aina jotenkin kiehtovia. Meidän pihalla ikävä kyllä jos niitä tallustaa, niin hurjat kanat rientävät ja pistävät ne raasut nokkaansa!
Totta :)
PoistaKanoille ne ovatkin oikeita herkkupalleroita :)
Suorastaan pelottava, kun nousi takajaloilleen kuin karhu :)
VastaaPoistaOli valmiina tappelemaan :)
PoistaSittiäisen vatsapuolen väri on todella hieno, jospa se haluaa välillä esitellä sitä :)
VastaaPoistaKauniin metallinhohtoinen, passaa sitä esitelläkin :)
VastaaPoistaHyvä kun autoit sittiäistä. Se on niin kömpelö kovakuorinen.
VastaaPoistaJa taas oli uusi lude.
Ei sitä voinut siihen jättää.
PoistaNoita uusia tulee vastaan aina silloin tällöin.
Vai halusiko sua kiittää lähemin, kun sen jaloilleen nostit,hi!
VastaaPoistaJospas se sitä tarkoittikin ja minä kun luulin, että uhitteli :)
Poista