Otoksia

 Ihanan lämmin päivä tänään. Rannan tuulikaan ei tuntunut yhtään pahalle. Tämä vihernopsasiipi tosin ei ole rannalta.

 Lapintiirat ovat taas valloittamassa ns. kivilaiturin. 

 Melkoisia ovat kun syöksyilevät kohti. Onneksi sama meno ei jatku koko kesää.

 Parvekkeelle pakkautuu kartanokimalaisia. Eilen löysin kaksi kuollutta ja tänään oli kolme elävää. Kaksi ymmärsi menna avoimesta lasista ulos, vaan kolmannen jouduin siirtämään lasin ja kortin avulla. Kissaa ne kovasti olisi kiinnostanut. Toivottavasti niillä ei ole pesää missään rakenteissa. Juuri luin uudesta kimalaiskirjasta, että kartanokimalainen puolustaa pesäänsä, jos kokee ihmisen uhkaksi.

Tämä mäntylude löytyi eilen parvekkeen kaiteelta. Tuo ruudukko on 5x5mm. Minulle uusi tuttavuus. Kiva kun näitä uusia löytyy milloin kameran etsimestä, milloin parvekkeelta :)

Rantakäärmeitä

 Tänään on ollut todella kaunis pilvetön päivä. Siispä rannalle, jos vaikka jotain mielenkiintoista näkyisi. Olihan siellä, melkoinen kasa rantakäärmeitä.

 Montako lienee ollut, sitä en tiedä.  Ainakin kaksi lähti heti karkuun ja näin paljon vielä jäi. Kolme päätä on näkyvissä. Jotenkin hämmästyneen näköisiä nuo kaksi.

 Läheisyyttä.

 Olin aivan ihmeissäni kun yht'äkkiä näkökenttään ilmestyi musta läiskä kun olin juuri kuvaamassa. Luulin jo kameran hajonneen, ennenkuin huomasin, mistä läiskä johtui. Onneksi käytän silmälaseja, ettei suoraan silmään tullut.

Ruostekäpylude.

Hanhia ynnä muuta

 Ovat nuo valkoposkihanhet rohkeita. Autolla joku ajoi melkein päälle, eivätkä ne olleet moksiskaan. Minä kun menin kameroineni liki, niin jotain siitä motkottivat.

Vaihdoin kameraan pari päivää sitten makron toivorikkaana kun ei koskaan voi tietää, mitä vastaan tulee. Vähän on vielä mitään hyönteisiä. Mikähän mehiläinen tämäkin mahtaa olla, olisi ihan mukava tietää.

 Nyt näin ensimmäiset rantakäärmeet. Huomaa monikko :) Tähän asti olen aina nähnyt vain yhden kerrallaan, mutta nyt niitä oli monta pienellä matkalla. Niin ja kamerassa se makro. Vaati hieman odottelua ja kumartelua.

Pitkä ja laiha. Tämä yksilö oli aika täplikäs.

Kukkuluuruu

Iltapäivällä pilvet väistyivät ja niinpä suuntasin jälleen rannalle. Enkä suotta mennytkään, sillä tällainen veitikka lämmitteli auringonpaisteessa heinien lomassa.

 Pystykiurunkannukset aloittelevat kukintaansa.

 Pajupensaankin ensimmäiset kukinnot ovat aukeamassa. Sieltä sen sitten löysin! Maamehiläisen.

Kävin jo aiemmin päivällä rannalla kiertelemässä. Oli vain niin kovin pilvistä. Aiemmin en ole tällä rannalla haahkaa nähnytkään. Kovin kaukana oli ja huono kuva, mutta tunnistettavissa.

Helisevät ja kahisevat jäät

 Tuulen suunta muuttui ja jäät ovat lähes pois. Kylmän tuntunen  tuuli vain on puhaltanut eilen ja tänään.

Tuuli on kuljettanut jäät niemekkeen toiselle rannalle.

 Välkehtivien ja helisevien jäitten kauneutta on vaikea saada vangituksi kuvaan. Ainakin minun taidoillani ja kalustollani.

Pitkään istuin kivellä niitä ihailemassa.

Nyt ovat saapuneet nokikanat ja silkkiuikkupariskuntakin näkyi jo olevan paikalla. Hyönteiset, joita kovasti jo odottelen, pysyttelevät vielä piilossa.

Äkkiä karkuun

 Iso osa vesilinnuista on saapunut tällekin rannalle ja aina ne ovat yhtä arkoja. Kovin suuria aukkopaikkoja ei vielä ole.

Merihanhia on ollut harvinaisen paljon.

Sinne menivät nekin, isokoskelot.

 Pienen hetken ehdin niitä ihailla.

 Kukas siellä piileskelee.

 Naurulokkihan se.

Joku sentään on vähän rohkeampi. Kesällä jopa liiankin rohkeita, sillä saattavat viedä käsistä niin jäätelöt kuin pullatkin.

Pitkästä aikaa

On vierähtänyt taas tovi ilman yhtään postausta. Mutta, kuten kuvasta näkyy, meilläkin on lunta ja kauniista talvipäivistä on saanut nauttia.

Kun kiipeää kannon päälle, näkee paremmin.

Näethän sinäkin tässä lumipukuisen tontun kiipeämässä?