Ehtymätön lähiluonto

Onkin jo aikaa kun viimeksi sain oravan näköpiiriini. Missä ovat mahtaneet piileskellä. Kissat niitä kyllä jahtaavat, mutta oravat osaavat aika hyvin pitää puolensa ketteryydellään.

Perhospaikallakin kävin ja edelleen nokkos-ja neitoperhoset olivat runsaslukuisimmat.

Punasyyskorentoja on runsaasti ja ensi vuodellekin on luvassa.

Virtahepo könyää kalliolle. Tai sitten ei. 

Hauska otus. Hyvin likinäköisenä kumarruin sitä lähemmin katsomaan ja välittömästi nosti pystyyn tämän päänsä.

Joka siis oikeasti oli takapää :) Lehmuskiitäjän toukka on nimeltään.

Pieneksi on koppiaisen takki käynyt. Kovin pullea on tuo takapää. Jossain näin samantapaisen kuvan, eri koppiainen kylläkin, ja tekstissä sanottiin sen olevan valmis munimaan. Olisikohan samasta asiasta kysymys.

Päivän saalis

Koko kesän olen hakemalla hakenut rannalta käärmeitä, mutta eipä noita ole näkynyt kuin ainoastaan uimalla karkuun lähtenyt rantakäärme. Tänään sitten tämä pieni kyykäärmeen poikanen tuli polulla vastaan. Onneksi oli liikkeellä, sillä muuten olisi jalan alle saattanut jäädä.

Pituutta saattoi olla jotain 15-20 cm. Ei siis kovin kummoinen kuten tuosta männynneulasestakin voi päätellä.

Tällä hepokatilla on sentään molemmat takajalat jäljellä toisin kuin seuraavalla näkemälläni. Niitä jalkapuolia on aika usein.

Vihreä heinäsirkka rikkoo nyt tämän ruskeavoittoisen postauksen :) Kaiken lisäksi, miten sen nyt sanoisi, sillä on peräluukku auki. 

Pari gammayökköstä pyöri nokkos- ja neitoperhosten joukossa.

Mutta mikäs se tämä on? 

Nokkosperhonen sivukuvassa, että ruskea linja säilyisi :)

Tungosta

Nämä kuvat ovat perjantailta, jolloin oli kaunista ja lämmintä sekä suhteellisen tyyntä. Nytkään ei perhosia juuri ollut muualla kuin  venerannan roskiksen kupeessa. Pienelle alueelle oli ahtautuneena perhosten lisäksi kukkakärpäsiä, kimalaisia ja heinäsirkkoja aivan valtava määrä.

Vastaavia tilanteita oli vähän väliä.

Pururadan varrelta löytyi koko kesän kaipaamani amiraali!

Elokuun viimeiset

 Tämä toukanmötkäle ei jäänyt onneksi huomaamatta maitohorsmien joukosta.  Eikös olekin hauskan näköinen naama horsmakiitäjän toukalla?

Oikeasti pitkä ja kapea on toukan pää, joka tuolta sisään vedettynä pilkistää. Kai luuli minun kovinkin pelästyvän kun liian lähelle tungin.

Rannan polun pientareet on aika tarkkaan parturoitu samoin kuin venerannan pietaryrtit ja siankärsämöt. Pieni kaistale leikkaamatonta kuitenkin oli jätetty roskiksen viereen ja siellä sitten olikin perhosia-ja paljon! 

Seitsemän erilaista päiväperhosta pienellä alueella on mielestäni aika hyvin. Amiraalia ei tosin sielläkään ollut.

Sudenkorento

Kaikkien kymmenien lentelevien punasyyskorentojen lisäksi kivellä paistatteli päivää tämä korento. Voisiko nyt olla kyseessä se tummasyyskorento? On samaa kokoluokkaa kuin punasyyskorennot. Luonnossa raidat olivat vihreämmät kuin miltä kuvassa näyttää.

Pientareita olen taas tutkiskellut

Luulin jo löytäneeni latikan, mutta tämä osoittautuikin tuiki tavalliseksi palleluteen nymfiksi. Tosin eivät taida latikat kukilla viihtyä vaan paremminkin laholla puulla ja käävillä. 

Tietysti otin monta kuvaa ja mitäs tästä yhdestä löytyikään :) Mikä se on? Mörkökö?

Heinäsirkkoja poukkoilee pientareilla.

Näköhavaintoja tulee runsain määrin, vaikka siritystä ei enää kuulekkaan.

Tämä lapio on ollut hylättynä jo pitemmän aikaa  pusikossa, mutta nyt joku on sen esille nostanut. Kai se on joltain kalansyöttimatojen kaivajalta sinne jäänyt.

Hyvä päivä tänään

Kaikin puolin hyvä päivä tänään. Rantapolultakin löytyi vihdoin minulle uutta, kovin hiljaista onkin tähän asti ollut.

Keltasiipi - mikä niistä, se on vielä arvoitus. Tämä on yksi tämän päivän uusista. 

 Aikamoinen toukanmötikkä, josta pitäisi aikanaan kehittyä matarakiitäjä. Uusi minulle tämäkin.

Eipä ole aiemmin vesiskorpionikaan silmiini osunut, vaikka kuinka olen rantavesiä tiiraillut. Kuva on mikä on, mutta kelpaa ainakin todisteeksi :)

Sitten tutumpaa. Rusokukkajäärä näytti erikoisen kauniilta auringon paisteessa. 

Yksittäisiä sitruunaperhosia sentään on lennossa. Rannalla on leppä, jossa tähän aikaan on aina ollut suruvaippoja ja amiraaleja useampiakin kerrallaan. Nyt ei ole vielä ensimmäistäkään näkynyt.

Meillä on parvekkeella valtava ristihämähäkki! Se pitäisi jollain konstilla saada muualle, muuttaisi vaikka naapuriin. Tänäänkin istui aukeavan parvekelasin yläreunalla,